Taiteestako hyvinvointia? – taiteen soveltavan käytön mahdollisuudet ja haasteet
"Tällä hetkellä puhutaan paljon taiteen hyvinvointivaikutuksista ja taiteen terveyttäkin ylläpitävästä merkityksestä laajalti ympäri maailman. Taiteen vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin tutkitaan niin meillä kuin muuallakin ja erilaiset soveltavan taiteen ammattilaiset ovat nostaneet päätään ja synnyttäneet lähestulkoon oman ammattikuntansa. Puheenvuorossa nostan paikallisten ja kansainvälisten esimerkkien avulla esiin sitä työtä, mitä taiteilijat ja taideyhteisöt ovat tehneet erilaisissa ympäristöissä kautta vuosikymmenten – ennen kuin varsinainen keskustelu taiteen hyvinvointivaikutuksista on edes alkanut. Millaisia tuloksia ollaan saatu aikaan erilaisissa yhteisöissä ja millaisia taideprojekteja on toteutettu? Pohdiskelen sitäkin, miten taide itse asiassa vaikuttaa? Jos tarvitaan määrittelyä, niin millaista?"
Nelli Rantanen
Kuvasta valoon: ”Eihän mulla oo mitään annettavaa maailmalle. Mutta sitten mulla onkin.”
"Kuvasta valoon on itse kehittämäni lavastettavan valokuvan mahdollisuuksia hyödyntävä taidekasvatusmenetelmä. Kuvasta valoon -työpajassa kuvauskohteita ei etsitä ympäristöstä vaan valokuvaa pyritään rakentamaan mahdollisimman paljon. Erityistä menetelmässäni on, että jokaiseen valokuvaan lisätään ihmismallin sijaan ihmishahmon kaltainen objekti eli transitionaaliobjekti, joka toimii kuvan päähenkilönä. Ryhmään osallistuva kuvaaja pysyy koko ajan kameran takana ja saa itse päättää kuvaan kuuluvista symbolisista elementeistä. Käytän menelmässäni hyväksi taiteen suojaa vapaan itseilmaisun tukena ja valokuvia käsitellään taidekeskustelun kautta. Seminaaripuheenvuorossani tuon esille, miten menetelmäni toimi nuorille mielenterveyskuntoutujille ja lastensuojelun jälkihuollon asiakkaille keväällä 2014 vetämässäni työpajassa, sekä millä muilla tavoilla sen erityispiirteitä voi hyödyntää."
Kirsi Biskop
Voiko pahan poistaa?: Kohdatuksi tulemisen tarpeesta hyvään kosketukseen - kirjoittamisen voima
"Esitelmässäni lähestyn kirjoittamista, tunnetta ja kokemusta hieman toisin. Kysyn onko meillä rohkeutta lähestyä kipeimpiä asioita kohdaten? Kerron omasta suhteestani kirjoittamiseen, kulttuuriin ja hoitoon – vapaamuotoisesti ja kokeellisesti edeten. Toivon välittäväni jotain hetkellistä ja samalla haluan tavoittaa tuulahduksen tunturipurojen armottomasta raikkaudesta. Minulle kulttuurin harrastaminen on elämäntapa ja kirjoittaminen henkireikä. Haluan omalta osaltani tarjota pienen matkan tämän esitelmän myötä."
Saara Jäntti
”Tää eisitoo mitään terapiaa.” Soveltava teatteri, kanssatutkijuus ja arjen etnografia nuorten mielenterveyskuntoutujien draamaryhmässä
"Esitelmäni pohjaa parhaillaan käynnissä olevaan tutkimusprojektiin ”Jotta olisi: Paikka maailmassa (SA 2014-2017), jossa yhdessä tuetusti asuvien nuorten kuntoutujien ja soveltavan teatterin ohjaajan kanssa olemme pohtineet kodin merkityksiä osallistujien omassa elämässä, toiveissa ja kokemuksissa.Olemme kysyneet: mikä tekee paikasta kodin? Mitä kotiin kuuluu? Miten sen voi saada ja menettää? Miten meidän oikein pitäisi ja miten oikeastaan haluaisimme asua ja elää? Teatteri on hankkeessa tutkimisen väline; koti ja kodittomuus tutkimuksen kohteita. Esitelmässä tarkastelen nuorten esiin nostamia kokemuksia, psykiatrian hoitokäytänteitä ja asumispalvelujärjestelmää sekä itse draamaryhmän toimintaa kiinnipitävän ympäristön käsitteen kautta."
Johan Kalmanlehto
Taiteen merkitys elämän mielekkääksi kokemisen kannalta
"Mitä yksilöllinen kokemus elämän mielekkyydestä voi tarkoittaa? Mitä tekemistä taiteella on yhteisöllisyyden kanssa? Kuinka ihminen muodostaa itsensä taiteen kautta? Käsittelen näiden kysymysten puitteissa taiteen yhteyttä hyvään elämään, painopisteenä yhteisöllisyys ja “itsen” muodostuminen. Keskityn aluksi taide ja hyvinvointi -keskustelun saamaan kritiikkiin ja yhteisöllisyyden ongelmalliseen asemaan taiteen hyvinvointivaikutuksien perusteluissa. Tämän jälkeen lähestyn aihetta nykyisen tutkimukseni pohjalta, jonka aiheena on subjektin esteettinen muodostuminen. Näkökulmani taustalla ovat filosofit Jean-Luc Nancy ja Philippe Lacoue-Labarthe, jotka käsittelevät teksteissään olemisen mieltä, yhteisöä ja itsen muodostumista. Perustelen millä tavoin tämänkaltainen näkökulma on relevantti taiteen ja hyvinvoinnin välisen yhteyden kannalta ja mitä vastauksia se voi antaa hyvinvointikeskustelun herättämiin kysymyksiin."
Saara Jäntti
”Tää eisitoo mitään terapiaa.” Soveltava teatteri, kanssatutkijuus ja arjen etnografia nuorten mielenterveyskuntoutujien draamaryhmässä
"Esitelmäni pohjaa parhaillaan käynnissä olevaan tutkimusprojektiin ”Jotta olisi: Paikka maailmassa (SA 2014-2017), jossa yhdessä tuetusti asuvien nuorten kuntoutujien ja soveltavan teatterin ohjaajan kanssa olemme pohtineet kodin merkityksiä osallistujien omassa elämässä, toiveissa ja kokemuksissa.Olemme kysyneet: mikä tekee paikasta kodin? Mitä kotiin kuuluu? Miten sen voi saada ja menettää? Miten meidän oikein pitäisi ja miten oikeastaan haluaisimme asua ja elää? Teatteri on hankkeessa tutkimisen väline; koti ja kodittomuus tutkimuksen kohteita. Esitelmässä tarkastelen nuorten esiin nostamia kokemuksia, psykiatrian hoitokäytänteitä ja asumispalvelujärjestelmää sekä itse draamaryhmän toimintaa kiinnipitävän ympäristön käsitteen kautta."
Johan Kalmanlehto
Taiteen merkitys elämän mielekkääksi kokemisen kannalta
"Mitä yksilöllinen kokemus elämän mielekkyydestä voi tarkoittaa? Mitä tekemistä taiteella on yhteisöllisyyden kanssa? Kuinka ihminen muodostaa itsensä taiteen kautta? Käsittelen näiden kysymysten puitteissa taiteen yhteyttä hyvään elämään, painopisteenä yhteisöllisyys ja “itsen” muodostuminen. Keskityn aluksi taide ja hyvinvointi -keskustelun saamaan kritiikkiin ja yhteisöllisyyden ongelmalliseen asemaan taiteen hyvinvointivaikutuksien perusteluissa. Tämän jälkeen lähestyn aihetta nykyisen tutkimukseni pohjalta, jonka aiheena on subjektin esteettinen muodostuminen. Näkökulmani taustalla ovat filosofit Jean-Luc Nancy ja Philippe Lacoue-Labarthe, jotka käsittelevät teksteissään olemisen mieltä, yhteisöä ja itsen muodostumista. Perustelen millä tavoin tämänkaltainen näkökulma on relevantti taiteen ja hyvinvoinnin välisen yhteyden kannalta ja mitä vastauksia se voi antaa hyvinvointikeskustelun herättämiin kysymyksiin."
